Kaksi ruumista tällä kertaaTämä puoli ylöspäin - pitkät improvisoidut näytelmätMustan laatikon keskellä näyttämöä voi vielä nähdä uudelleen, mutta tarina ja roolit sen ympärillä muuttuvat. Jotain muutakin pysyvää Joo säilyttää ainakin ensi-illan näytön perusteella: he tarttuvat tarinan käänteisiin aikailematta ja tekevät vaivattoman näköistä improvisaatiota. [...] Tässä illassa kuusi näyttelijää loi noin kymmenen roolihahmoa, joista osa myös kehittyi hahmoina näytelmän aikana. Oli hienoa katsoa, miten tyhjästä syntyi juonta kuljettavia kohtauksia ja samalla näytelmän dramaturginen kaari rakentui kokonaisuudeksi. Suvantokohtiin ei juututtu eikä toisaalta sorruttu liialliseen tilannekomiikkaan, mikä usein on se improvisaation matalin aita. [...] Yleisö näyttää olevan Joolle erikoisasemassa. Ovatpa tuolirivit täynnä tai puolillaan, Joo toimii aina yhtä tasapainoisesti. Vaikka tällä kertaa yleisöltä ei kysytty enää mitään alun jälkeen, tuntui kuin katsoja olisi silti saanut olla mukana luomassa uutta. Niin voimakas luovuuden virta, flow, näyttämöltä välittyi. (Keskisuomalainen 12.3.2004 / Leena Pikkumäki) |